Sivut

28. syyskuuta 2011





Huomasin tänään käväistessäni kaupungilla, että

- en osaa vieläkään kunnolla taskuunperuutusta

- sellaista käsilaukkua ei ole keksitykään, joka ei hukkaisi kaikkia tavaroita - tai ehkä tavaroita on laukussani yksinkertaisesti vain liikaa

- Marimekon kankaiden hinta on noussut 23 eurosta 30 euroon sitten viime ostosten

- en omista kaulavoidetta; kasvo-, vartalo- ja decolté-voiteista olen kyllä kuullut, mutta että pitäisi vielä olla oma rasva kaulalle

- kirjaston työntekijät (saako heitä sanoa kirjastotädeiksi ja -sediksi?) ovat ihan huippuja; kirjan kannen kuvailun ja hatarien nimimuisteluiden perusteella oikea kirja löytyi

- vanhan ja tunnelmallisen antikvariaatin tilalle oli tullut Kauneusklinikka Tiina Jylhä

27. syyskuuta 2011

Kahdeksan asiaa





Kirjalijatar heitti haasteen kaikille napattavaksi. Tässä itsestäni kahdeksan asiaa, jota muut eivät tiedä minusta. Ehkä.

1. Haluan matkustaa uudestaan Amsterdamiin ja Dubliniin (ja muuallekin Irlantiin).

2. Rentoudun parhaiten käsitöitä tehdessä ja joogatessa. Myös metsässä käveleminen on hyvää stressinpurkua ja rauhoittumista, mutta en oikein itsekään ymmärrä, miksen käy kovin usein metsäkävelyllä.

3. Parhaillaan neulon tyttärelleni säärystimiä ja virkkaan pojalleni futismaskotti-amigurumia treenikassia koristamaan.

4. Kodistani tai vaatekaapistani ei löydy vaaleanpunaista.

5. En tule toimeen ilman Post it -tarralappuja.

6. Jos pitäisi valita kolme ruoka-ainetta, joita pitäisi syödä loppuelämä, ne olisivat mandariinit, hapankorput ja jäätelö.

7. Yksi omituinen harrastukseni on uudissanojen kerääminen lehdistä, tv:stä ja ihmisten puheesta. Viimeaikaisia bongauksia uudissanojen saralta: sormitietokone, vihapuhe, häirikkölumi, ilmaveivi, nettiketti, galtsupoliisi (= Irc-galleriassa toimiva poliisi), diginatiivi, juoksulounas (= kävellessä tai matkalla jonnekin syöty lounas), tyvikasvunpeittokynä, kevytsuhde, sinkutella ja voimauttaa.

8. Minulla on ollut omanväriset hiukset viimeksi noin 25 vuotta sitten. Yleensä ne ovat punaiset, mutta myös vaalea ja  mustanruskea on kuontaloni joskus ollut.

Heitän haasteen
Etalle, MaikillePepilleRva Reippaalle, Leenalle ja Ryppymekolle.

Tarttukaa kaikki muutkin mukaan!

26. syyskuuta 2011




Sunnuntait on parhaita! Aamulla voi nukkua pitkään, lukea lehteä rauhassa usean teekupin voimin, riisua yöpuvun vasta Muumilaakson tarinoiden jälkeen ja pestä ehkä yhden koneellisen pyykkiä, jos jaksaa.

Eilinen sunnuntai kului mukavasti ystäväperheen kanssa. Syötiin, juotiin päiväkahvit, vaikka kaikki eivät juoneetkaan kahvia, etsittiin kadonneita kevätkääryleitä, puhuttiin myytinmurtajista ja onnettomuuksista ja vähän iloisemmistakin asioista. Sitten vähän virkattiin ja neulottiin ja ihmeteltiin epäselviä käsityöohjeita. Kaikki virkkaukset ei menny niiku Strömsössä, mutta me ei  välitetty. Näpertelyn lomassa väisteltiin limanuljaskoita, katsottiin villasukkaluistelua ja lopuksi komennettiin lapsilauma ulos riekkumaan.

23. syyskuuta 2011




Keskellä päivää arkena on erilaista lenkkeillä kuin viikonloppuisin tai iltaisin. Vastaan tulee eri ihmiset, on hiljaisempaa, kiireettömämpää.

Näin lapsia leikkipuistossa äiteineen. Lapset kirkkaissa kuravaatteissa hiekkalaatikolla lapiot tanassa. Äidit istumassa penkillä ihailemassa jälkikasvunsa tuotoksia. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Yksinäiset keinut huojuivat talojen pihoilla tuulessa, hylätyt trampoliinit kököttivät paikoillaan, odottivat pomppijoita koulusta ja päiväkodista.

Kohtasin iäkkään miehen, joka ulkoiluttaa koiravanhusta aina samaa reittiä, samaa jota minäkin kuljen. Nyökkäsimme tuttuuden merkiksi. Päätin, että ensi kerralla alan rupatella miehen kanssa. Näyttää olevan juttukaveria vailla. Vaikka mistäpä minä tiedän.

Vastaan tuli myös ihanan harmaa ja rypistynyt pariskunta. Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen? Se soi päässä, kun katselin heitä. Kävelivät käsikynkkää, toisiaan tukien. Pysähtyivät katsomaan orvavien vikkeliä puuhia. Seisoivat siinä tiellä pitkän tovin, heillä oli aikaa pysähtyä, ei ollut hoppu mihinkään. Ei ollut minullakaan, kiire ja hoppu nimittäin.

21. syyskuuta 2011

Viisi kirjaa ja yksi huivi



Kirpputorit ovat siitä hauskoja, ettei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Kaupan voi olla tuttipullo, käyttämätön vessaharja, kristallilasikoriste jossa kaksi joutsenta kaulailevat toisiaan, lapikkaat, Kike Elomaan lp-levy, naisen ja miehen malliset suola- ja pippurisirottimet, viiksivahapurkki, makaroneista tehty kaulakoru ja hiirenmuotoinen juustohöylä.

Viimeisimmät kirppislöytöni ovat olleet kirjoja. Tarinoiden matkassa pääsee vaikka minne. Olen käynyt viime aikoina New Yorkissa,  ruotsalaisessa saaressa, Intiassa, suomalaisessa ahdasmielisessä pikkukaupungissa,  Jyväskylässä, Georgiassa, sotaisassa Islamabadissa ja Kabulissa. Nyt olen matkalla Siperiaan Hytti nro 6:ssa.

19. syyskuuta 2011



Keräsin kesän pois.Puutarhakalusteet, tuolien pehmusteet, riutuneet kesäkukat, terassijääkaapin, uimalelut.

Tulikruunu kukkii vieläkin. Se ei halua antaa periksi syksylle.

18. syyskuuta 2011


Ihania ystäviä kylässä. Naurettiin hauskoille sattumuksille vedet silmissä, mahat hytkyen. Puhuttiin kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, ylppäreistä ja vähän politiikkaa. Muisteltiin lukioaikaisia opettajia ja äidinkielen tunteja. Sidottiin palmikoita ja kannettiin reppuselässä. Kaivattiin hetkiä yksinäisessä talossa, pohdittiin tulevaa ja toivottiin haaveiden käyvän toteen.

Illalla lapsi kysyi: "Onko 18-vuotias oikea aikuinen vai miniaikuinen?"

17. syyskuuta 2011




Minulla oli yhden illan suhde emalointitöihin. Korukurssilla oli kymmenen naista, toisilleen vierasta. Aluksi kuunneltiin ohjaajaa hiljaa ja keskittyneesti ja vähän vilkuiltiin ujosti vieruskaveria. Kun emalointi pääsi alkuun, puhuttiin kuin vanhat tutut. Käytitkö tuohon koruun sitä ruohonvihreää väriä? Miten kuviointi onnistui? Kenellä on kukkasabluuna? Ai, keltaisesta tulikin melkein ruskea, hienohan siitä kuitenkin tuli. Onpas upeat värit tuossa sinun korussa!
Näpertelyhörhöys yhdistää.

16. syyskuuta 2011



Mitä vanhempi ihminen, sitä varmempi lahjoittaja. Tämän opin tänään SPR:n Nälkäpäivän lipaskerääjänä. Ehkä hekin ovat kokeneet puutteen ja hädän. Piristävänä poikkeuksena olivat kaksi trendivaatteisiin pukeutunutta nuorta miestä ja vanhempi herrasmies, joka toivotti "intoa siiheen seisomiseen".

Näin siinä seistessäni monta pientä tarinaa: viittomakielellä kommunikoivan pariskunnan, joka oli selvästi eri mieltä jostakin, mummon ja lapsenlapsen, jotka erosivat poskisuudelmin, äidin, joka neuvoi tytärtään kääntymään Siwan kohdalta kotikadulle, poikajoukon, joka rehvasteli juovansa illalla kaljaa ja kaatavansa tytsyjä ja naisen, joka kertoi ostaneensa tajuttomanhintaista ripsienpidennysseerumia.

15. syyskuuta 2011


Tämä soi levylautasella juuri nyt. Jumalainen ääni, jolle ei voi olla kuin kateellinen. Rolling In The Deep ja toinen Adelen hitti Set Fire To The Rain soivat jatkuvasti radiossa, ainakin YleX:llä ja Radio Aallolla, jotka löytyvät pikkuruisen punaisen Opel Corsani radion muistipaikasta. Autoradiossa on sellainenkin muinaisjäänne kuin kasettisoitin, mutta se pysyykin muistona menneisyydestä, koska kasetit tuli heitettyä pois, kun muutimme. Sinne menivät Duran Duranit, Elvikset  ja Vicy Rostit. Nostalgiaa ei saisi heittää menemään! Mutta eihän se silloin kai ollut vielä nostalgiaa, tämä lieventävänä asianhaarana todettakoon.

Adelen Rolling In The Deep  on katsottu tähän mennessä YouTubessa 129 499 452 kertaa. Ihan vähän ärsyttää, että olen fanittanut Adelea jo muutaman vuoden....

14. syyskuuta 2011



Tänään pää tuntuu ihan tyhjältä. Kun tarkemmin kuulostelen, pää onkin täynnä kaikkea: opintotehtäviä, käsityöideoita, viikonlopun suunnitelmia, ruokakauppalistoja, Pitäisi pikimmiten tehdä –juttuja. Pääni toimintaa haittaa jumiutunut alaselkä. Syytän työtuoliani, sitä parkaa, joka on palvellut minua pienestä koululaisesta asti. Aika kauan siis. Tuolia syytän, mutta voihan jumitus  olla iän mukanaan tuomaa vaivaa. Tuolini on nököttänyt kerrostalon ensimmäisen kerroksen kodissa, samassa huoneessa, jossa vanhempieni sänky oli. Muutettiin kaksi kerrosta ylöspäin, ja sain oman huoneen. Sinnekin tuoli tuli mukana, tietenkin. Ei uutta ostettu vain siksi, että oli uusi huone. Hiutunut kangas vaihtui kirkkaanpunaisesta viininpunaiseen, muotiväriin 1990-luvun alusta, jolloin muutin pois kotoa. Opiskelijakämppään, opiskelijaboksiin. Hassuja sanoja. Tukkikämppä, luukku, kolo, digiboksi,  asuinkumppani, kämppis, toveriyksiö. Nyt eivät opiskelijat asu soluissa, pitää olla yksiö tai kaksio. Ja mikroaaltouuni ja langaton verkkoyhteys. Voi olla, että olen väärässä.
Oliko ennen kaikki huonommin vai paremmin?

12. syyskuuta 2011





Syksy tuntuu sormenpäissä, karheutena kurkussa. Yritän kaivaa itsestäni syksyihmistä. Ei onnistu, ei tänäkään vuonna. Voin ottaa syksystä oranssin, punaisen, keltaisen. Pimeyden ja kylmyyden jättäisin mieluusti väliin. Haalin teatteria, taidenäyttelyitä, kirjoja, lehtiä, käsityökursseja, jättipussin tuikkukynttilöitä, teetä, viiniä, villalankoja ja torkkupeiton. Näillä eväillä kohti pimeitä päiviä.

11. syyskuuta 2011





Tänään kävelin mummolan maisemissa. Ihan hiljakseen ja hyvässä seurassa, niin kuin sunnuntaikävelyllä kuuluukin. Siellä minua ennen isovanhempani kulkivat, kääntyivät samoista risteyksistä.

Valkotukkainen mies, tummansininen puku päällään, nousi kepeästi pyörän selkään, vilkaisi taakseen ja lähti ajamaan. Prisman muovipussi ohjaustangossa. Mihin lie matkalla?

9. syyskuuta 2011





Saatoin lapsen kouluun. Koko maisema oli sakean sumun peitossa. Kävelimme mannapuurossa. Poika suhahti pyörällä ohi ja huusi iloisesti: "Koulu on kadonnut!" Palasin takaisin kotiin hakemaan kameraa. Juoksin sumun kanssa kilpaa.

8. syyskuuta 2011

Tervetuloa!


Mitä tapahtuu, kun jää pois töistä yli puoleksi vuodeksi ja tekee sitä, mitä ei ole aikoihin ehtinyt? Siitä aion ottaa selvää. Kuvaan ja kirjoitan hetken tunnelmia ja ajatuksia. Voi olla, että tie on hetken kevyt kulkea.

Tervetuloa!