Piiloja ja paketteja

 

Joululahjojen paketointi on rentouttavaa puuhaa. Voisin ryhtyä päätoimiseksi paketoijaksi. Ainakin vähäksi aikaa.

Olen kehittynyt hyväksi lahjajemmaajaksi. Niin hyväksi, että tässä vaiheessa yritän muistella, mihin kaikkiin paikkoihin tonttu lahjat piilotti.

Kirjakuusia joulustressin karkottamiseksi

 

 

Lehdessä neuvotaan, miten välttää joulustressi ja kiire. Toinen kehottaa aloittamaan jouluvalmistelut ainakin kuukautta aikaisemmin. Kolmas neuvoo, miten luodaan aito joulutunnelma.

 

En hinkkaa kaakeleiden saumoja tai tee piparkakkutaikinaa itse, vaikka tuttujen Facebook-päivitykset voisivat siihen suuntaan painostaa. Saumat saavat odottaa parempia aikoja, ja Sunnuntai hoitaa meillä piparit. Värkkäsin kirjakuusia joutessani. Joulutunnelmaan pääsee näinkin.

Itsenäisyyspäivän perinteitä

 

 

Itsenäisyyspäivän viettoa kotona perinteisin menoin. Herkullinen päivällinen, piparien leipomista ja joulukorttien tekemistä.

 

Eilen työpaikan tanssiaiset presidenttipareineen, tänään Tampereen juhlat telkasta katsottuna. Löytyi vanhoja tuttujakin: Jyväskylän Toivolan Vanhan Pihan emäntä ja isäntä.

Ryhdyin romanttiseksi

Hups, blogitauko venähti aika pitkäksi. Tuntuu, ettei ole ollut mitään sanottavaa eikä mitään kuvattavaa. Pimeys nielaisi sanat ja kuvat. Olen neulonut paljon, olen virkannut paljon, olen lukenut paljon ja ehkä vähän useammin ehtinyt tavata ystäviä. Irtaantuminen sosiaalisesta medista tekee selvästikin välillä hyvää.

Tänään olin kirjastolla jouluaskartelukurssilla. Ryhdyin romanttiseksi.

Sinisen pyyhkeen alla

Viime viikkoina:

Neljä leffaa digiboxin uumenista: Good bye, Lenin, Avaruudessa ei ole tunteita, Patrik 1,5 ja Viiniä keittiössä lumosivat, koskettivat  ja naurattivat jokainen omalla tavallaan. Miksi en katso usemmin elokuvia?

Neljä sivua ohjeita sijaiselle.

Neljä kirjaa oman kirjahyllyn kätköistä: Pläts!, Lumen syli, Jostain kotoisin ja Katoamisten kirja.

Purkillinen hunajaa, yksi antibioottikuuri, monta litraa teetä, paketti nenäliinoja, höyryhengitystä sinisen pyyhkeen alla ja sohvanokosia.

Yksi viemäärin viskattu rommitoti.

Paljon Haloo Helsinkiä!, Mariskaa, Lykke Liitä. Taustalla toisinaan Radio Aalto, kun en parempaakaan kanavaa keksinyt.


Elämä kutistui hetkeksi viltin ja vedenkeittimen väliin. Onneksi huomenna on paluu normaaliarkeen.

Nuoret taiteilijat



Kannaksen kuvataidelukiolaiset aidan kimpussa



Myllätty tori



Suunnitelma



ja toteutus

 

 

Nuoria taiteilijoita Taidelauantaina. Toriparkkikaivausten ympärillä oleva aita sai kuvituksen.



Nappikoru ja huopapalloja

Nappikoru äidin vanhoista napeista ja huopapalleroita pihlajanmarjojen väristen puuhelmien kanssa. Pihlajanmarjat veivät ajatukset syksyyn. Huopa tuntui talviselta. Mutta en luovu vielä kesästä.

Kansalaisopisto ja paikallinen käsityökeskus tarjoavat mosaiikkia, emalointia, nahkakoruja, betonitöitä, punottuja huopakoreja ja sisustusneuleita. Liian paljon kaikkea kivaa! Toivottavasti ehdin edes johonkin noista.

Paljekamerasta pokkariin

Kamerat olivat kesän kirjaston näyttelyssä. Nyt ne palasivat kotiin omille paikoilleen. Lapsi oli kysynyt filmirullan nähdessään: "Mikä tuo on?"

Huopatossutehdas, kehräämö ja kartano

 

 

Yllä olevat kuvat Villa Roosan Suuri Näytelmä -kesänäyttelystä 2013

 

Ja alla olevat kuvat kehräämöstä kartanoon

Yksi päivä päätin lähteä taidenäyttelyihin. Hyvä kun päätin. Taide tekee hyvää.

Villa Roosa majailee Orimattilassa vanhassa huopatossutehtaassa. Hollolan Pyhäniemen kartanossa valmistauduttiin puistokonserttiin nykytaidenäyttelyn lomassa. Käväisin myös Orimattilan Kehräämöllä, entisessä villakehräämössä. Kotiseutumatkailua parhaimmillaan.

Nämä kuvat ja värit

 

 

Nämä kuvat, tuoksut ja värit yritän palauttaa mieleen, kun pimeys sitten joskus hyökkää.