Kanavuorella

Kuvaan Kanavuoren kupeessa ja poden kuvauskriisiä. Lumipläntit putoilevat hiljalleen naamalleni, ja yritän suojata kameraa rukkasella. Mietin, mitä teen tuhansilla valokuvilla, jotka muhivat tietokoneen muistin syövereissä, toivottavasti. Ei kai kukaan enää kymppikuvia albuumiin teetä? Voisin tehdä kuvakirjoja, mutten tiedä, miten jaottelisin vuoden kuvat. Any ideas?

Haalistunut maisema

Talvi vei värit mennessään, haalisti valon sameudeksi. Nyt sitten vain pimeää ja märkää.

Pikahuivi, poncho ja barbit pahvilaatikossa

Neulon vuorotellen alpakkalangasta itselleni ponchoa ja chenillelangasta huivia tyttärelleni. Huivilangat löytyivät Tukholman Tigeristä. Olisinkohan tarvinnut enempää lankoja, sillä työhuonetta siivotessa putkahteli monta lankapussukkaa esiin nurkista - mitähän olen niistä ajatellut tehdä?

 

Tytär harjoittelee virkkausta. Kieli on tiukasti hampaiden välissä, suusta pääsee ähkäisyjä. Välillä pitää ottaa barbit esiin. Ja mikään muuhan ei inspiroi leikkejä yhtä hyvin kuin pahvilaatikko!

 Tänään huomasin: syksy on jo pitkällä.

Olen ollut poissa täältä. Sanat eivät ole löytäneet paperille, sormet näppäimistölle. On ollut liikaa muistettavaa ja ajateltavaa.

Olen elänyt 1940-luvun sota-aikaa. Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Heidi Könkään Dora, Dora ovat minut sinne johdatelleet.

Tänään vanha pariskunta lähti joogasta miehen käsi naisen olan ympärillä. Kuuntelin levyltä Mariskan Kukkurukuuta uudestaan ja uudestaan. Hymyilin ääneen.

Taidetta lauantaina

 

 

Taidelauantai urheilukaupungissa.

Malsikilla, entisellä Mallasjuoman tehtaalla, taidenäyttelyitä, Lahden värit -valokuvakollaaseja, ooppera- ja kantrimusiikkia, paikallisen viskitislaamon maistiaisia viskipassilla, graffitityöpajoja ja lyhäreitä Lahesta.

Designmarkkinat ja designruokaa Muotohuoltamolla, neulegfaffiteja Kirkkopuistossa, zumbaa ja improteatteria kaduilla. Kaikenlaista mukavaa toreilla ja turuilla, niin paljon että iltapäivä siinä vierähti!

Sukua ja mökkeilyä

 

 

 

 

 

 

 

Sukumökkeilyä Jaalassa.

Kesän viimeiset hetket. Koiraa ja kroolia. Nauravat naamat ja marjasuut.

Tuunattavaa ja duumattavaa



Kävin Tuunaustorilla SPR:n Kontissa. En ostanut mitään ”duumattavaa”, kuten tyttäreni asian ilmaisee, koska   omista kätköistä löytyy rompetta ihan tarpeeksi, mutta ideana hyvä! Kaappeja penkomalla löytyikin kaikenlaista, ja Strömsön Leen innoittamana syntyi puuhelmisormuksia.

Prinsessakruunuja ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan 7-vuotiaan mielestä.