Sivut

7. marraskuuta 2012

Haalistunut maisema







Talvi vei värit mennessään, haalisti valon sameudeksi. Nyt sitten vain pimeää ja märkää.

7 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Paitsi täällä tänään huikea auringonpaiste, joon oli ihana herätä.

Marja kirjoitti...

Hmm,johon. :)

Satu kirjoitti...

Niin on. Pimeä syö sisuksiinsa.

Katri kirjoitti...

Pimeää on. Liian pimeää mulle. Päivä kerrallaan kohti valoa.

Nerokas pahvilaatikkokoti barbille. Aion varastaan typyjen kanssa idean. Saanhan?

Nina kirjoitti...

Uh, minä olen jo aivan kyllästynyt pimeyteen, paitsi meillä on täällä lunta ja jäätä. Olisin valmis nukkumaan heti pimeän tullen.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen tässäkin suhteessa vastarannan kiiski. Tykkään pimeydestä. Tykkään siitä, että on vastakohtia: valo ja pimeys. Että pimeys tulee ja on kauan ja sitten se lähtee pois...outo lintu, juu-u.

Tie on kevyt kirjoitti...

Ilona, vähän aurinkoa tännekin kaivattaisiin!

Satu, hyvin sanottu!

Katri, varasta ihmeessa! Jaahas, sielläkään ei pimeys houkuttele.

Varista, talvella pitäisi saada vaipua kerhujen tapaan talviunille!

Kirjailijatar, ole vaan vastarannankiiski-outolintu! Onneksi ei kaikki olla samanlaisia. No, okei, myönnän, että kynttilöiden polttelu on kivaa pimeällä!