Sukua ja mökkeilyä

 

 

 

 

 

 

 

Sukumökkeilyä Jaalassa.

Kesän viimeiset hetket. Koiraa ja kroolia. Nauravat naamat ja marjasuut.

Tuunattavaa ja duumattavaa



Kävin Tuunaustorilla SPR:n Kontissa. En ostanut mitään ”duumattavaa”, kuten tyttäreni asian ilmaisee, koska   omista kätköistä löytyy rompetta ihan tarpeeksi, mutta ideana hyvä! Kaappeja penkomalla löytyikin kaikenlaista, ja Strömsön Leen innoittamana syntyi puuhelmisormuksia.

Prinsessakruunuja ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan 7-vuotiaan mielestä.

Kohtaamisia

Junassa viereeni istuu vanha mies, jolla on puunoksasta veistetty kävelykeppi. Maalattu ja lakattu hienoksi. Hänen Mercedes Benz –laukkunsa vie johonkin kauas, aikamatkalle 1960-luvulle; tiedättehän sellaiset vinyylilaukut. Sanoo puhelimeen ”Vartoo, vartoo, kohta ollaan perillä”. Toteaa minulle: ”Ei millään jaksaisi varrota, minun vaimoni.” Vastapäinen tyttö puhuu iloisesti sirkuttaen kuin pikkulintu, kädenliikkeetkin kuin varpusen pyrähtelyjä. Luen Mankellin Nimeltään Tea Bag ja minun on vaikea irrottautua kirjan raadollisesta maailmasta junan saapuessa määränpäähän.

Tapaan ystävän. Sen jonka kanssa söimme opiskelija-asunnossa Hyvää makumaasta ja Muumijätskiä suoraan ämpäristä. Hän tulee pohjoisesta, minä etelästä, junat kohtaavat Tampereella. Mihin aika hujahti tässä välissä? Miten silti tuntuu siltä, ettei siitä niin kauaa ole, kun istuimme kukkaverhojen koristamassa tupakeittiössä keskustellen opintoviikoista, iltahuvituksista, tulevaisuuden suunnitelmista.

Hevosia ja hevosvoimia

Harrikat ja hevoset sulassa sovussa Hangossa. Pitsihuviloiden katseen alla.

Kotimatkalla pikapyrähdys Tammisaaressa.

Hangon auringon alla

Hangon auringon alla ilman huolia ja hoppua. Sileät rantakalliot alla ja loppumaton meri edessä. Ei pilvenhattaraa taivaalla. Tuntuu kuin aika pysähtyisi tähän hetkeen tai johonkin sadan vuoden taakse.
Hyvä niin.

Betonia, hiekkakakkuja, kivieläimiä

Betoniaskartelua kokeneen ystävän opissa. Minä tein ruukkuja. Kokenut betonisti teki penkin.

Alkukesällä maalatut kivieläimet ovat jo hiukan haalistuneet. Sen täytyy merkitä sitä, että aurinkokin on välillä näyttäytynyt.