Jos kevät olisi väri

Jos kevät olisi väri, se olisi vihreä, keltainen ja vaaleanpunainen. Vaaleanpunaista ei meiltä löydy kuin kukista. Haaleanvaaleavihreä seinäkin synkistyi petroliksi, mutta on paljon parempi kuin edeltäjänsä. Nyt seinät ovat tyhjinä ja odottavat tauluja.

Ponitaivas ja räsyvirkkaus

Ponitaivaassa Ursula-poni, kyyttöjä talvihoidossa, tallikissa Arttu ja utelias vuohi. 

Luistinradalla jää häikäisee. Toivottavasti jää vielä hetkeksi jää.

Yhdet prinsessasynttärit ja kaksi uutta käsityötekniikkaa: haarukkapitsi ja broomstick lace. Pienenpieniä minileivonnaisia ystävien keijumaailmaan ja room boxiin. 

Lapsi virkkaa räsyä ja äiti afrikkalaisia kukkia.

Petraan

Kun on kiire, voivat tärkeät asiat ja kauniit asiat unohtua.
Koitan petrata viikonloppuna.

Ei se vielä tule

Viluttaa. Auton raappaus ei ole suosikkipuuhiani. Lumityöt menettelevät. Tässä vaiheessa vuotta esitän aina kainon toiveen: Tule, kevät! Ei se vielä tule, mutta valoa on himpun verran enemmän. Onneksi on kirjat, käsityöt ja jooga.

Kun lukee lehtiä tammikuussa, kaikkien suomalaisten tuleva alkuvuosi on tipaton, rasvaton, mauton, hajuton, kaloriton, löhöilymätön. Bikinikuntoon pitäisi päästä. Telkkarissa mennään naimisiin tuntemattoman kanssa, järjestetään unelmakosintoja, synnytetään ja imetetään. Näyttäisi siltä, että ehdin tänäkin vuonna lukea, tehdä käsitöitä ja joogata.

Väännettin rautalangasta

Pienen ompelukerhon toinen kokoontuminen. Väännettiin rautalangasta, tehtiin talven keskelle sudenkorennot ja revittiin Goethea.

Pöytä, tuolit ja tiskipöytä vyöryivät kätevien emäntien näpertelytarvikkeita. Mies valitti, että syödessä siemenhelmet rapisevat hampaissa. Uskoisiko?

Tämä tapahtui viime vuonna. Vuosi vaihtui ystävien seurassa, raketit paukkuivat ja sädetikut tekivät kuvioita. Nyt pitää muistaa 2015 ja kaikki hyvät lupaukset!

Hyvää tätä vuotta!

Jotain ikuisesti, sinusta pitää saan

Lähikirjastolla jouluaskartelupajassa saimme leikellä vanhoja kirppiskirjoja ja kirjaston poistokirjoja. Oli romaaneja, raittiustekstejä, virsikirjoja ja nuotteja.

Yritin vimmaisesti pelastaa  kirppiskirjojen omistuskirjoituksia. Tämä sykäytti:

Jotain ikuisesti, sinusta
 pitää saan ---

                    17 / VI -46

                               N. E.

Vanhat kirjat vievät tarinoineen ja omistuskirjoituksineen uusiin tarinoihin: Kuka tämän kirjoitti ja kenelle? Miten he tunsivat toisensa? Mitä oli tapahtunut? Miten sota oli koskettanut kirjan saajaa ja antajaa?

Luukut auki!

Pihlajanmarjan punainen pilkahdus värittömässä maisemassa. Valosarjat ja kynttilät sisälle ja ulos. Ekat luukut auki joulukalenterista!