Kohtaamisia

Junassa viereeni istuu vanha mies, jolla on puunoksasta veistetty kävelykeppi. Maalattu ja lakattu hienoksi. Hänen Mercedes Benz –laukkunsa vie johonkin kauas, aikamatkalle 1960-luvulle; tiedättehän sellaiset vinyylilaukut. Sanoo puhelimeen ”Vartoo, vartoo, kohta ollaan perillä”. Toteaa minulle: ”Ei millään jaksaisi varrota, minun vaimoni.” Vastapäinen tyttö puhuu iloisesti sirkuttaen kuin pikkulintu, kädenliikkeetkin kuin varpusen pyrähtelyjä. Luen Mankellin Nimeltään Tea Bag ja minun on vaikea irrottautua kirjan raadollisesta maailmasta junan saapuessa määränpäähän.

Tapaan ystävän. Sen jonka kanssa söimme opiskelija-asunnossa Hyvää makumaasta ja Muumijätskiä suoraan ämpäristä. Hän tulee pohjoisesta, minä etelästä, junat kohtaavat Tampereella. Mihin aika hujahti tässä välissä? Miten silti tuntuu siltä, ettei siitä niin kauaa ole, kun istuimme kukkaverhojen koristamassa tupakeittiössä keskustellen opintoviikoista, iltahuvituksista, tulevaisuuden suunnitelmista.

Hevosia ja hevosvoimia

Harrikat ja hevoset sulassa sovussa Hangossa. Pitsihuviloiden katseen alla.

Kotimatkalla pikapyrähdys Tammisaaressa.

Hangon auringon alla

Hangon auringon alla ilman huolia ja hoppua. Sileät rantakalliot alla ja loppumaton meri edessä. Ei pilvenhattaraa taivaalla. Tuntuu kuin aika pysähtyisi tähän hetkeen tai johonkin sadan vuoden taakse.
Hyvä niin.

Betonia, hiekkakakkuja, kivieläimiä

Betoniaskartelua kokeneen ystävän opissa. Minä tein ruukkuja. Kokenut betonisti teki penkin.

Alkukesällä maalatut kivieläimet ovat jo hiukan haalistuneet. Sen täytyy merkitä sitä, että aurinkokin on välillä näyttäytynyt.

Metsämansikoita ja heijastuksia

Mökkeilyä, metsämansikoita, hyttysiä, pulahteluja ja hiekkatien varrella koivikko.

Rautalankaa ja villi kone

Ajoin ympäri kaupunkia ja toivoin, että vanharouva Opel Corsani kestää.
Kävin katsomassa Risto Räppääjää ja villiä konetta.
Tytär väitti, että paitani näyttää teinipaidalta. En vaihtanut.
Virkkasin vaihteeksi rautalankaa.

Huomenna metsästän mansikoita ja odottelen vieraita etelästä. Toivon hellettä ja uintireissuja.

Hirvenhampaat ja kahvilusikkasormus

Ostin kahvilusikasta tehdyn sormuksen.
Sain postitse todistuksen.
Kuulin, että hitaaksi käynyt tietokoneeni on turvonnut.
Puin sukkahousut ja menin saareen.
Kävelin mökkitietä pitkin kolme hirvenhammasta taskussa.
Sahasin ajopuun palasesta reiän irti. Teen siitä ehkä kaulakorun.
Luin vuorotellen kahta kirjaa, kun en osannut päättää, kumpaan syventyisin: Kadonnut ranta ja Aida kisasivat keskenään, Aida voitti.

Vietämme juhannuksen hiljentyneessä kaupungissa, hyttysten ulottumattomissa.
Montakos kukkia pitikään juhannusyönä olla? Tähän tuli vain viisi.