Ihania ystäviä kylässä. Naurettiin hauskoille sattumuksille vedet silmissä, mahat hytkyen. Puhuttiin kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, ylppäreistä ja vähän politiikkaa. Muisteltiin lukioaikaisia opettajia ja äidinkielen tunteja. Sidottiin palmikoita ja kannettiin reppuselässä. Kaivattiin hetkiä yksinäisessä talossa, pohdittiin tulevaa ja toivottiin haaveiden käyvän toteen.
Illalla lapsi kysyi: "Onko 18-vuotias oikea aikuinen vai miniaikuinen?"
6 kommenttia:
Oikein hyvä kysymys lapselta, oikein hyvä.
Välillä itsellä herää kysymys siitä, mitä se aikuisuus oikeastaan on. Muuta kuin sitä, että on oikeus itse päättää itseään koskevista asioista. Onko se muuta, vain onko siinä kaikki (mitä ihminen tarvitsee).
Lapset osaavat usein kysyä oleennaisia kysymyksiä ja todeta asiat tiivistetysti.
Itsehän siinä iässä olin kyllä sitä mieltä että aivan oikea aikuinen olen.
täysi-ikäinen, ei aikuinen.
Kiitos, kiitos vielä :) Ystävien kanssa on parasta, nuo hetket kannatteli koko tämän viikon, joka oli yhtä vaakalentoa.
Kirjailijatar, samaa mieltä kanssasi!
Lähetä kommentti