Sivut

7. lokakuuta 2011

Viisi sanaa


Sain Kirjailijattarelta viisi sanaa. Kiitos niistä!


Eksyminen – tässä olen hyvä, suorastaan erinomaisen hyvä. Eksyn joka paikassa. Pienissä ja isoissa kaupungeissa, kotimaassa ja ulkomailla, kauppakeskuksissa, rautatieasemilla, parkkihalleissa, ajatuksissani. Toivon, että pysyn kartalla tässä elämässä noin yleensä. Mitä se nyt haittaa, jos vähän parkkipaikalla harhailee.

Kaduttaa, etten jaksa aina olla kärsivällinen lasteni kanssa. Kaduttaa ihan vähäsen, etten ole matkustellut enemmän, mutta vielähän tilanteen ehtii korjata. Yleensä en viitsi kauheasti harrastaa katumista, kun ei siitä oikein ole mitään hyötyä. 

Minulla on isäni vanha vasara, jonka puinen varsi on kulunut kouraan sopivaksi. Sain sen mukaani, kun muutin pois kotoa. Aion käyttää sitä, kun teen joulukuusenkoristeita rautalangasta ja helmistä.

Piristävää on auringonpaiste, lapsen naurava naama, järvessä uiminen, onnistuminen, kiireetön kirjastossa vaeltelu, lankakerien lajittelu, mieleenjäävä näytelmä ja elokuva, kahvittelu hyvässä seurassa.

Jos saisin valita, asuisin jossain lämpimässä paikassa enkä valittaisi turhasta.


Ja loppuun kaunis kiitos tunnustuksesta Maikille!

3 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Hei kivaa, kun halusit sanoja. Mulla ei oikein vasara pysy kädessä, mutta osaan kyllä lyödä naulan seinään. Siihen se rajoittuu.

Minuakin kaduttaa tuo matkustelujuttu. Olisi pitänyt, mutta vaan kun ei ole voinut...ehkä joskus.

Anu.R kirjoitti...

Hyvää viikonloppua ja tartuin vihdoin haasteeseesi :-D

Tie on kevyt kirjoitti...

Kirjailijatar, sain hyviä sanoja, jouduin oikein miettimään!
On se tietysti vähän hassua, kun ajattelee jälkikäteen, että olisi pitänyt tuhlata enemmän rahaa matkustamiseen kuin johonkin muuhun.

rva Reipas, kiva kun tartuit haasteeseen! Täytyypäs käydä lukemassa! Ja mukavaa viikonloppua sinnekin!