Sivut

12. toukokuuta 2012

Vuokkoja






Vuokkoja. Sinisiä ja valkoisia. Keltaisiakin on. Keltavuokko on entisen kotipaikkakuntani nimikkokasvi. Entinen naapurin rouva sieltä keltavuokkokaupungista oli nimeltään Vuokko. Olisi ollut hauskaa, jos Vuokon sukunimi olisi ollut Valkonen. Tai sitten ei. Vai olisiko se ollut hauskaa, jos Vuokon miehen nimi olisi ollut Oras tai Terho?  Apila, Lumimarja, Metsätähti, Tähkä, Kaarna, Naava, Timotei ja Yrtti. Etunimiä nuokin. Joskus muinoin ostettiin punastellen Vuokkosia. Mutta se on eri juttu se.
Niin ja nykyisen kotipaikkani nimikkokasvi on häränsilmä. Keltainen sekin on, tosin aika vaatimattoman näköinen, sellainen hontelo versio voikukasta. Sitä on käytetty lääkekasvina ja kellona: heinätöihin piti lähteä silloin, kun häränsilmän kukinto aukesi, ja kotiin sai palata, kun kasvi veti mykiönsä takaisin suppuun. Tärkeä tehtävä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi ihania Vuokkoja... Enpäs tiedäkkään oman kunnan nimikkokasvia, täytyypä googlailla. Enkä muuten tiennyt leskenlehden nimitystäkään, osuvasti nimetty!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Vuokko on ihana kukka.

Nimenä Vuokko on kaunis, mutta minulle tulee aina mieleeni äitini sukulainen Vuokko-täti, joka oli jotenkin pelottava - myrkyllinen! Ja niin, ne Vuokkoset, niin kömpelöt!

Mutta nyt Etelä-Suomeen muutettuani olen vuosi toisensa jälkeen aivan lumoutunut valkovuokkometsiköistä. Sinivuokot ovat mielestäni vuokoista kauneimpia.

Ansku kirjoitti...

Etenkin sinivuokkokuva vangitsi minut, siinä on hienot sävyt, joita taustan tummuus vielä korostaa. Inspiroituneena kuvistasi ja kertomuksestasi keltavuokosta lähes ryntäsin kamera kädessä kuvaamaan takapihalta löytyvää keltavuokkomätästä. Rakentamisaikana siirsimme sen turvaan, ja pari vuotta jo luulimme, etteivät ne olleet selviytyneet, mutta tänä keväänä ne näyttivät voimansa ja ykskaks valkovuokkojen joukossa oli keltavuokkoja! Ilahduttavaa.

Katri kirjoitti...

Upeita kuvia.

Kävin kuluneella viikolla Helsingissä työmatkalla ja ehdin tiirailla luontoa vain taksin ja bussin ikkunan läpi. Mutta johan olin kateellinen valkovuokkomeristä. Ja muistakin kukista. Meinasin just muuttaa sinne etelään. ;) Meillä oli silloin vielä niin mahdottoman ankean harmaata. Toisaalta päivän jälkeen olin mahdottoman tukossa, ois ehkä ammattilaisena tehdä niin kuin opettaa ja aloittaa se allergialääke ajoissa.

Iloista äitienpäivää sinulle!

Kuvausasiaan kommentoinkin omaan blogiini.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen tuntenut yhden oikein mukavan trendikkään Voukon. Muita ei tule mieleen.

Mutta minäkin kuvasin tänään vuokkoja, sinisiä ja valkoisia. Keltaisia ei nähty ollenkaan.

Tie on kevyt kirjoitti...

Johki, jostain syystä muistin keltavuokon, koska se on aika harvinainen. Paikkakunnilla on myös nimikkoeläimet; täytyypäs minun googlata niitä!

Katja, hui, myrkyllinen Vuokko-täti. Minäkin pidän joistakin kukkaisista etunimistä: Lilja, Ruusu, Kukka...

Café con leche, kiva kun inspiroiduit! Oho, olette saaneet siirrettyä keltavuokkoja! Ne on kai aika harvinaisia.

Katri, kiitos! Kevät on ihanaa aikaa luonnossa, mutta meilläkin kärsitään lepän ja koivun kukinnan aikaan.
Tänne vaan etelään, niin saat ihailla valkovuokkomeriä joka kevät!
Kävi lukemassa vastauksesi blogissa lamppu- ja valoasiaan liittyen - kiitos!

Kirjailijatar, hih trendikäs Vuokko! Keltavuokot on kai aika harvinaisia, mutta kyllä kahdellakin värillä pärjää!