Lapsi kierrättää Ystäväni-kirjaa luokassa. Liikuttavan
haparoivat kirjaimet täyttävät rivit, ja kavereiden vastauksia tutkitaan
hartaudella. Kysymykset ovat pysyneet aika lailla samoina sitten 1970-80-luvun.
No, silloin ei kysytty sähköpostiosoitetta eikä kännykkänumeroa. Nykyisessä
Ystäväni-kirjassa toiveammatti on vaihtunut tulevaisuuden toiveeksi, mutta
kaipa tulevaisuuden toive voi olla opettaja tai kirjastontäti? Yksi juttu on
myös muuttunut: Eniten vihaan –kohta on poistunut ystävänkirjan sivuilta.
Siihen piti vastata ”Käärmeitä, poikia ja sotaa”.
4 kommenttia:
Liikuttavimpia vastauksia omassa Ystäväni-kirjassa oli pikkusiskoni haave: Tahtoisin päästä satumaahan!
Frost, ihana haave! Satumaahan voisi haaveilla pääsevänsä myös aikuisena toisinaan!
Hihih :) Tuo taisi olla tosiaan yleisin vihaan-vastaus. Missäköhän ihmeessä mun vanhat Ystäväni-kirjat ovat?? On ne jossain tallessa.
Kirjailijatar, onkohan mun Ystäväni-kirjat tallessa? Niitä olisi kyllä hauska tutkailla - tuksin kaikkia senaikaisia ystäviä muistaisikaan.
Lähetä kommentti