Sain joululahjaksi Jenni Linturin kirjan Isänmaan tähden. En ole mikään sotateosten suurkuluttaja, mutta tämän kirjan luin lähes yhdeltä istumalta. Että nuori nainen osaakin kuvata sodassa henkisesti vammautunutta ihmismieltä niin koskettavasti. Kaunista kieltä, vaikuttava tarina.

Viranomaiset kehottivat eilen pysymään sisätiloissa. Me tottelimme. Ihmettelimme ikkunoiden takaa myrskyä, tuulen lennättämiä oksia, puhurin riepottelemaa pihakeinua ja itsestään vaeltavia jalkapalloja. Pidimme pelipäivän. Yöpuvut päällä, suklaarasiat käden ulottuvilla, paljon pelejä, kivoja kirjoja ja kynttilänvaloa.

Tunnelmallista joulua!

Jouluaskartelua kotona ja koululla. Ulkona pimeää ja märkää. Sisällä kotoista ja lämmintä, paljon kynttilöitä ja paljon puuhaa. Pöytä vyöryy papereista, pahveista, paljeteista, nauhoista ja napeista ja on kuorrutettu hileliimalla ja huopanyssäköillä.

Mitähän tekisin retronauhasta ja nostalgiapitsistä?

Tänään

bongasin seitsemän sakkolappua tuulilasissa

huomasin pesulan seinällä ilmoituksen ”oksennus/kakkalisä 7 €”

kuuntelin pientä poikaa, joka olisi halunnut ostaa palhaalle kavelilleen joululahjan, koska kaveli on niin kiva

näin kaupassa tutunnäköisen naisen, joka taisi tunnistaa minut

luin Mikko Rimmisen runon Sunnuntai on tunnetusti vaikea

ilahduin ystävällisestä myyjästä

leivoin lapsen synttäreille brownieseja ja puolukkatoscakakkua

liotin jalkoja minttukylvyssä, join kaksi lasia valkoviiniä ja luin joululehteä.

Miksi kahvi pitää ostaa aina tarjoushinnalla?

Miksei voi ajaa taksilla, vaikka Thaimaahan voi lentää kaksi kertaa vuodessa?

Miksi himosiivoaja ei tunnusta olevansa himosiivoaja?

Miksi joulukinkku pitää paistaa, vaikka siitä ei pitäisikään?

Miksi sosiaalinen media synnyttää epäsosiaalisia ihmisiä?

Milloin uudet perunat muuttuvat vanhoiksi perunoiksi?

Miksi kaupasta ostettu lehti pitää lukea tarkemmin kuin ilmaiseksi saatu lehti?

Miksi kaikki presidenttiehdokkaat kuulostavat samalta?

Mistä tietää, että nyt ei kannata tehdä enempää?

Miksi peili näyttää rypyt ja rutut, vaikka mieli on nuori ja sileä?

Miksi kukaan ei vastaa, kun huhuilen?

Pakkasaamun kuutamo

Näen vihreää!

Näennäisystävä on sellainen, joka kuvittelee pitävänsä yhteyttä ystäväänsä kommentoimalla tämän päivityksiä Facebookissa, kierrättämällä hauskoja sähköpostiviestejä tai lähettämällä kiireessä kyhätyn tekstarin junamatkalla. Näennäisystävällä on aina kiire eikä se ehdi koskaan puhua puhelimessa, saati tulla kylään. Näennäisystävä lähettää joulukortin ja pitää yllä illuusioita, että ihan varmasti nähdään tässä syksyn aikana. Näennäisystävä on valeystävä. En haluaisi olla sellainen. Minulla on sellainen.

Itsenäisyyspäivä.

Parin päivän kaulaliina, yhden illan pipo ja siemenkoru.

Tuli pakollinen tauko käsityöprojekteihin, kun sain metalliritilää hangatessa mojovan haavan sormeeni. Ihminen on sitten kummallinen: se haluaa aina juuri sitä, mitä ei voi saada. Kun vietin tupposormielämää, päässä vilisi tuhat ja yksi askartelu- ja käsityöideaa, joita en päässyt toteuttamaan.

Ihminen haluaa sitä, mitä ei voi saada: kiharatukkainen haluaa piikkisuoran, suoratukkainen kiharaa, punapää olisi mieluummin brunette ja mustatukkainen blondi, tummaihoinen haluaisi olla vaalea ja vaaleaihoinen paahtaa nahkansa ruskeaksi, lyhyt haluaisi olla pitkä ja pitkä lyhyt.

Olen ollut kaksi kertaa ammattimeikkaajan käsissä. Toinen niistä yritti vimmaisesti peittää pisamani voiteilla ja puikoilla, kunnes älysin sanoa, että pidän kesakoistani. Niin että ihan aina ei kai halua jotakin muuta.

Tänäänkin on kuvapäivä.

Tänään ei tule sanoja.
Kuvia vain.