Junassa
viereeni istuu vanha mies, jolla on puunoksasta veistetty kävelykeppi. Maalattu
ja lakattu hienoksi. Hänen Mercedes Benz –laukkunsa vie johonkin kauas,
aikamatkalle 1960-luvulle; tiedättehän sellaiset vinyylilaukut. Sanoo
puhelimeen ”Vartoo, vartoo, kohta ollaan perillä”. Toteaa minulle: ”Ei millään
jaksaisi varrota, minun vaimoni.” Vastapäinen tyttö puhuu iloisesti sirkuttaen
kuin pikkulintu, kädenliikkeetkin kuin varpusen pyrähtelyjä. Luen Mankellin
Nimeltään Tea Bag ja minun on vaikea irrottautua kirjan raadollisesta
maailmasta junan saapuessa määränpäähän.
Tapaan ystävän. Sen jonka kanssa
söimme opiskelija-asunnossa Hyvää makumaasta ja Muumijätskiä suoraan ämpäristä.
Hän tulee pohjoisesta, minä etelästä, junat kohtaavat Tampereella. Mihin aika
hujahti tässä välissä? Miten silti tuntuu siltä, ettei siitä niin kauaa ole,
kun istuimme kukkaverhojen koristamassa tupakeittiössä keskustellen opintoviikoista,
iltahuvituksista, tulevaisuuden suunnitelmista.
5 kommenttia:
Ja sinä pääsit junamatkalle :) Junissa on hauskaa tarkkailla ihmisiä, salakuunnella ja jopa jutellakin, jos hyvin sattuu.
Vai söitte suoraan ämpäristä jätskiä? Se kuulostaa hyvältä. Ihan turhia sellaiset pienet pikarit.
Kirjailijatar, liian harvoin pääsen junaan tarkkailemaan muita!
Ennen oli muumijätski sellaisessa lasten hiekkaämpärin näköisesä pakkauksessa. Nyt ei kai muumijäätelöä enää ole. Liian pienestä määrästä jätskiä tulee vaan pahalle päälle!
Ei ihan kohdattu, istuin tuolla Tapulikahvilassa la-iltana. Kuvasin myös Tampereen teatterin, oli niin seisauttavan näköinen mainos. Olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan. Ehkä palaan sinne vielä...
Kauniita kuvia Hangosta. Siellä on kesällä niin nättiä, mutta talvella saa kadulla olla melkein yksin. Sisko asuu siellä ja väliin on talvisinkin siellä tullut pyörähdettyä, ihan erilaista kuin kesällä.
Eikös olekin hassua, kun tapaa vanhan ystävän vuosien takaa, niin ne vuodet unohtuu. Ihan kuin oltaisiin tavattu edellisen kerran viikko sitten.
Junamatkailua Tampereelle pääsen harrastamaan kuukauden päästä. Jännää, sillä useampi vuosi on junamatkasta ja Tampereesta vieläkin useampi, jos ei lasketa moottritiellä kaasu pohjassa kaupungin ohitusta.
Johki, samoilla kulmilla ollaan oltu! Musikaalin mainos oli kyllä vaikuttava.
Katri, mietimme, millaista Hangossa olisi talvella; kesällä se ainakin lumosi meidät!
Joiden hyvien ystävien kanssa on ihmeellistä, että aika tai välimatka ei haittaa, vaan aina synkkaa heti. Se on kivaa se!
Lähetä kommentti