Sivut

1. huhtikuuta 2013

Tipuja ja pisamia





Kävelin lumikengillä talon ympäri.
Kuulin miehestä, joka oli ajanut Mersulla naapurin nurmikolla talon ympäri.
Puhalsin kukkoa ja söin tipun.

Siirryimme pääsiäisherkkupöydästä ja kyläpaikasta toiseen.
Puhuimme jalkapallosta, lomamatkoista ja lasten kasvatuksesta.

Otin pisamia ja varaslähdön kevääseen vähissä vaatteissa. "Ittes vilutat ja pissataudin saat", kuului naapurin tädin sanat jostain kaukaa lapsuudesta.

Unohdin tuliaiskukat autotalliin ja rakkaan ystävän syntymäpäivän.

12 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Hauskalta vaikuttava pääsiäinen on sinulla ollut. Ystävien tapaaminen on ihana osa pääsiäisenviettoa.

Ja oi, tuo syntymäpäivien unohtaminen - taitaa valitettavasti olla omaa erikoistalaani, vaikka aina vannon, etten tärkeitä päiviä unohtele...

Tillariina kirjoitti...

Vai pisamia! :) Selkeästi kiva pääsiäinen sinullakin ollut!

Tie on kevyt kirjoitti...

Kivitasku, juu mukava pääsiäinen oli. Ystävien ja sukulaisten tapaaminen on niin virkistävää.

Juuri tänä keväänä minun olisi pitänyt muistaa vaikeaa aikaa elävän kaverin synttärit, vaikka muuten emme niin säännöllisesti toisiamme onnittele. No, turha enää itkeä.

Tie on kevyt kirjoitti...

Tillariina, mun pisamien määrästä voi lukea kevään edistymisen... Kiva pääsiäinen oli ja mukava hengähdystauko työstä!

Kirsi kirjoitti...

Mie haaveilin aina lapsena pisamista kasvoillani, varsinkin siinä vaiheessa kun tutustuin Vihervaaran Annaan :)! Nyt nenänvarressa ja silmien alla on muutama irtopisama. Tytär melkein 10vee toivoo tällä hetkellä saavansa pisamia :) tämä on varmaan niitä samoja juttuja kuin suorahiuksisen toive kiharoista :) ja luonnonkiharaisen toive suorista kutreista.

Katri kirjoitti...

Pisamia odotellessa. Mullekin tulee, mutta huolimatta pääsiäisen lukuisista hiihtolenkeistä meren jäällä auringonpaisteessa, niitä ei vielä ole näkynyt. Mutta ei mene kauaa, kun ne tulevat taas.

Minusta on tullut varmaan keski-ikäinen. Inhoan hiihtoa, mutta koska se on hyvää liikuntaa ja mukava renteilymuoto, niin olen hiihtänyt tänä talvena kohta sata kilometriä. Niin ja muistinko sanoa, että inhoan hiihtoa?

Toivotan pissatauditonta aikaa, vähistä vaatteista huolimatta. ;)

Tie on kevyt kirjoitti...

Mie ite, minäkin muistan jostain vanhoista tyttökirjoista kuvailuja tyttöjen hipiän peittämistä pisamista. Olisiko ollut juuri Vihervaaran Anna? Juu, sama ilmiö varmaan: punatukkainen kiharapää toivoo mustaa polkkaa jne.

Katri, ihan hassua, kun juuri tänään voivotteli työkavereilleni keski-iän kriisiä, kun olen miettinyt suksien hankkimista!! Minäkin siis inhoan hiihtoa, ja edellisen kerran, kun on tehnyt mieli hiihtää, tapahtui 7 vuotta sitten, kun mulla oli jalka kipsissä!

Katri kirjoitti...

Eikö ole huolestuttavaa. Siis ostaa nyt sukset. Minä ostin sukset muutama vuosi sitten, kun piti lasten kanssa opetella hiihtoa. Ostin halvimmat mitä löytyi. Nyt mietin, että tekisi mieli ostaa kunnon sukset... Kohta ostan varmaan sukset luistelutyylille ja pertsalle. Vaikka en osaa edes kunnolla luistella.

Kuule, ehkä se leopardikuvio tulee vielä. Mun _iso_siskolle se iski viime kesänä. Mä en ole vielä niin pahasti puumaikäinen. ;) Odota vain, kohta joku leopardikuvioinen kesämekko näyttää tosi kivalle. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mitä pidit lumikenkäilystä?, hyvä vaihtoehto hiihdolle...

Niin ja unohdin ne tuliaiskukkaset eteisen lipaston päälle, vaikka juuri olin pakannut ne uudestaan matkan kestävään vesikippoon.

Anonyymi kirjoitti...

Autotalliin unohtuneista kukista naapuri voisi sanoa, että toisen epäonni on toisen onni ;)

Kirjailijatar kirjoitti...

Noista pisamista olen aina ollut kateellinen. Minä en saa millään pisamia, vaikka kuinka kärventäisin itteäni.

Lumikenkäily on kivaa. Minä olen kerran noussut tunturin laelle, mutta sen jälkeen olikin jalka söhjönä.

Tie on kevyt kirjoitti...

Johki, joku muukin unohtelee kukkia - lohduttavaa! Lumikenkäily tuntui ihan mukavalta, mutta en siihen nyt eka kerralla mitenkään hurahtanut.

Anonyymi, vein kukkia naapuriin ja pidin omana ilonani. Tosiaan toisen onnihan se oli!

Kirjailijatar, muistin tohjopolvesi, kun kenkäilin. Menin vain pienen matkan, joten en tiedä, miten minun olisi käynyt pidemmällä reissulla. Ihan mukavaa se oli.

Sulla on siis pisamakateus!