Viime viikkoina:
Neljä leffaa digiboxin uumenista: Good bye, Lenin, Avaruudessa ei ole tunteita, Patrik 1,5 ja Viiniä keittiössä lumosivat, koskettivat ja naurattivat jokainen omalla tavallaan. Miksi en katso usemmin elokuvia?
Neljä sivua ohjeita sijaiselle.
Neljä kirjaa oman kirjahyllyn kätköistä: Pläts!, Lumen syli, Jostain kotoisin ja Katoamisten kirja.
Purkillinen hunajaa, yksi antibioottikuuri, monta litraa teetä, paketti nenäliinoja, höyryhengitystä sinisen pyyhkeen alla ja sohvanokosia.
Yksi viemäärin viskattu rommitoti.
Paljon Haloo Helsinkiä!, Mariskaa, Lykke Liitä. Taustalla toisinaan Radio Aalto, kun en parempaakaan kanavaa keksinyt.
Elämä kutistui hetkeksi viltin ja vedenkeittimen väliin. Onneksi huomenna on paluu normaaliarkeen.
6 kommenttia:
Oletko sinä onnellinen paluusta arkeen? Sitten sinulla on hyvin asiat, eikös vaan.
Minä olen lukennut vain ylimmän kirjan ja katsonut vain ensimmäisen elokuvan. Minä kyllä katson elokuvia aika usein, tai no, ehkä kerran viikossa, mutta eikös se ole usein? Oikeassa leffassa en ole jostain syystä käynyt aikoihin.
Kirjailijatar, Lumen syliä ja Plätsiä! suosittelen ja leffoista Patrikia ja Avaruutta (kertoo Asperger-pojasta - en tiedä, kiinnostaako sua aihe, mutta mua kyllä).
Tajusin juuri, että mä olen katsonut VÄÄRÄNLAISIA elokvia; siksi en jaksa kotona yleensä katsoa mitään loppuun. Olen kai kyllästynyt amerikkalaisiin tyhjänpäiväisiin. No, ei saa yleistää, totta kai Yhdysvalloista tulee hyviäkin leffoja, mutta ne tuntuvat hukkuvan kaiken joutavan alle.
Sairaanaolossa on se hyvä puoli että saa valita ja katsoa elokuvat ihan omassa rauhassa.
Anonyymi, juuri näin. Yritin sen vähäiasen ilon ottaa irti sairastamisesta...
Toivottavasti olet jo parantunut.
Elokuvat ja lukeminen on just ainut hyvä asia sairaana ollessa.
Katri, nyt on taudit selätetty! Onneksi loppuvaiheessa pystyi jo keskittymään kirjaan ja leffaan; alussa räkä täytti pään...
Lähetä kommentti