Kyllä, ja maisemat oi että! Ajelin just Hämeenlinnaan ja takaisin ja kyllä sielu lepäsi syysmaiseman keskellä. Jotain niin suurta ja syvää tunnen aina tähän aikaan vuodesta. Keväällä kuplii, syksyllä jalat juurtuvat maahan, vahvasti.
Joo, minäkin tykkään noista kaikista. Ja kuten Satu tuossa sanoi, näin syksyllä on aikaa juurtua ja käpertyä. Minulle se käpertyminen sopii oikein hyvin.
Upeaa syksyä. Nyt täällä meillä ollaan jo vaiheessa, koko ajan pimeää ja märkää. Perjantaina pääsi talviautoilun makuunkin kun oli oikeen kunnon lumipyry ja liukasta. Tästä se taas lähtee.
8 kommenttia:
Kyllä, ja maisemat oi että! Ajelin just Hämeenlinnaan ja takaisin ja kyllä sielu lepäsi syysmaiseman keskellä. Jotain niin suurta ja syvää tunnen aina tähän aikaan vuodesta. Keväällä kuplii, syksyllä jalat juurtuvat maahan, vahvasti.
Satu, sinäpä sen sanoit: keväällä kuplii ja syksyllä jalat juurtuvat maahan!
Oi, nuo kaikki asiat ovat ihania! Ja syyssumu ja kuulaat aamut.
Joo, minäkin tykkään noista kaikista. Ja kuten Satu tuossa sanoi, näin syksyllä on aikaa juurtua ja käpertyä. Minulle se käpertyminen sopii oikein hyvin.
Katja, nuo myös! Monena aamuna on ollut kaunnin sumuista ja kuulasta, mutta töihin on mentävä, ei ehdi kuvailla!
Kirjailijatar, käpertyminen on ihanaa, villasukat jalassa ja se paksu kirja kourassa.
Upeaa syksyä. Nyt täällä meillä ollaan jo vaiheessa, koko ajan pimeää ja märkää. Perjantaina pääsi talviautoilun makuunkin kun oli oikeen kunnon lumipyry ja liukasta. Tästä se taas lähtee.
Katri, hui, lumipyryä jo. Pimeää ja märkää meilläkin. KOitan taistella kaamosuupumusta vastaan...
Lähetä kommentti