Tyynenä auringossa

Lähiaikoina tapahtunutta:

Kuulin tarinan mummosta, joka putosi soutulaitteesta ja kuntosaliohjaajasta Igorista, joka riensi apuun.

Tapasin koiran, joka tekee emäntänsä kanssa vatsalihasliikkeitä.

Join samalla aterialla chileläistä valkoviiniä ja suomalaista arkimaitoa, vaikka olikin pyhä.

Hoivasin lapsen sormea, jota papukaija luuli herkkupalaksi.

Istuin auringossa ja luin kirjaa tyynin ilmein ihan rauhassa, vaikka naapurit kuopsuttivat, kaivoivat, raivasivat ja haravoivat. 

Näin naisen, joka on niin kova juoruilemaan, että hänen täytyy meheviä juttuja kertoessaan nojata kävelysauvoihin, ettei häntä ala pyörryttää.

Olin Meksikon pikajunan kyydissä.

Tein aikamatkan menneisyyteen ja näin kaikkea kaunista, vanhoja tuttuja ja herttaisia pääsiäistipuja Toivolan vanhalla pihalla Jyväskylässä. Kuvat ovat sieltä.

Jos olisin tulppaani

Pääsiäisen värit ovat minun värejäni: keltainen, oranssi, pajunkaarnanruskea, heleä vihreä.

Tuulen naapurin Kirjailijatar jakoi hauskan ajatusleikin. Mikä sinä olisit, jos olisit kasvi, liikkenneväline, tuoksu, elokuva, esine, vaatekappale, laulu, kuuluisuus ja rakennus? Hänen mielestään minä olisin koivu, fillari, syreeni, Notting Hill, puuvärikynät, tennarit, Tehosekoitin, Hella Wuolijoki ja Ateneum.

Jos olisin kukka, olisin tulppaani. Jos olisin uusi ammatti, olisin floristi ja kukkakauppias. Olisin joka päivä kauneuden ympäröimänä. Kukkien sitominen olisi melkein yhtä rentouttavaa kuin neulominen. Olisikohan minulla kukkakauppiaan ammatista liian romantisoitu kuva?

Huomenna virvotaan ja varvotaan. Oksat odottavat korissa, virpojan kasvot pisamia ja punanenää.

Tekstiviesti ullakolle

 

Nukuin hirsitalon parvella. Lasten mielestä se oli ullakko.
Söin pitsaa vakiopaikassa Drottningsgatanilla.
Ostin ajopuumaljakon ja oranssin eläinkuosipaidan.
Suunnistin ruotsalaisessa metsässä.
Näin syksyä vaikka piti olla kevät.
Sain tekstiviestin: "Mara alas mun viereen. Pikku tai iso."
Keilasin ja heilasin.

Keväinen karkkipäivä

 

 

Orastavan kevään toivon tietää siitä, että ompelen uudet verhot keittiöön. Ja siitä että voimistuvan valon vuoksi olen virkeämpi ja katson kotia uusin silmin. Työkaverihan sen kiteytti: kevään tulon tietää siitä, että linnut laulavat ja minä alan neuloa vimmatusti. Kevätneuleeseen on jo langat valmiina; pitäisi saada vain villaponcho ensin loppuun. Olen laittanut itseni lankojen, kirjojen ja tuikkukuppien ostokieltoon. Kaikkia tuli kevätvimmassa taas hankittua.

Meillä on nyt aina karkkipäivä.

Pakkasaamun kuutamo

Pakkasaamun kuutamo. Naapureiden imetykseksi hiippailin pitkin pusikoita ja peltoja kamera ja jalusta kainalossa. Työaamun liikenne humisi jossain kaukana ja autojen valot välähtelivät, kun kykin kameran kanssa kahdestaan jäätävässä hiljaisuudessa.

Hyvät ja pahat päivät

Paha päivä. Aivastin ja vyö hajosi. Vaaka sai pikimmiten uudet paristot.

Hyvä päivä. Hiljalleen leijuva lumi valaisi maiseman, nuotiolla savustui kala, neuloin palmikkopipon ja olin vuorena joogassa.

Aurinko otti silmiin

 

 

Aurinko pilkahti hetkisen verran. Sattui silmiin. Silmäparat kun eivät ole moiseen valonmäärään tottuneet viime aikoina.

Olen viisi päivää miettinyt uuden vuoden lupauksia, vaikken niitä yleensä teekään. Enkä varsinkaan kerro ääneen. Päädyin näihin: Yritän heittää ruokaa mahdollisimman vähän pois. Pidän itsestäni ja läheisistäni huolta. Opettelen jonkin uuden tai melkein uuden käsityötekniikan. Irrottaudun joksikin aikaa Facebookista.