Syöminen on nykyään kamalan vaikeaa ja monimutkaista. Pitäisi karpata ja unohtaa peruna ja leipä. Vielä jokin aika sitten piti aamupalaksi nauttia marjoja ja smoothieta, nyt pekonia ja pihviä. Juuri kun opittiin käyttämään flooraa, pitääkin syödä taas voita. En halua olla karppaaja. Skarppaaja voin olla.
Kunnon ruoka on läheltä ja luomua. Kunnottomien ruokapurkkien kyljessä E-koodit ja aromivahventeet vilisevät. Tomaateista kasvatetaan minikokoisia luumuja ja sipuleista kaalinpäänkokoisia jättiläisiä. Ruuallakin on geenit ja niitä muunnellaan. Hui.
Ja jos oppisikin syömään mikä-milloinkin-terveellisen ruokavalion mukaan, entäs sitten ruuan ekologisuus ja eettisyys? Voiko luomuviiniä ostamalla vaientaa kolkuttavan omantunnon? Voiko mukavissa oloissa elänyttä possua syödä hyvillä mielin?
4 kommenttia:
syöminen muuttuu sitä hankalammaksi, mitä enemmän sitä ajattelee. yleensä sääntö "kohtuudella kaikkea" pätee aika hyvin. kauniin pehmeitä kuvia!
Etta, tuo on totta: tieto tuskaa lisää. Kuvat on vanhoja, filmikameralla otettuja.
Voi mitä värejä! Itse uskon kasvispainotteiseen ruokailuun. Olen uskonut jo monia vuosia, kasvisyöjä siis. Minusta on hyvä kuluttaa tiedostaen, muttei kulmat kurtussa. Ruoka on nautintoaine, jos syömisestäkin tehdään suorittamista niin kyllä täällä aletaan aika ahtaalla olemaan.
Varista, ruoka ei saisi kyllä olla suorittamista vaan nautiskelua!
Lähetä kommentti