Kerran ostin vihreää seinämaalia. Kuvailin rautakaupan myyjälle oikeaa sävyä ”sellainen heleä keväänvihreä, koivuun puhkeavien silmujen värinen, hieman vaaleampi kuin Granny Smith –omenan vihreä”. Mies katsoi minua täysin mykistyneenä, tökkäsi sormella havunvihreää maalinäytettä ja kutsui lopulta naismyyjän paikalle. Railin kanssa sitten hoidimme homman, vaikka vieläkään sävy ei aivan vastaa mielikuvaani kevätkoivusta. (Ja tuo kuva vielä valehtelee vihreän liian pastelliksi.)
9 kommenttia:
Minusta tuo väri kuvassa on ihana ja kamerat myös! Komea kokoelma.
Minäkin menin kerran toiveineni pieneen maalikauppaan...mies sekoitteli maalin, aukaisi purkin...ei ollut ihan sitä mitä hain...sekoitteli vähän lisää ja taas tsekattiin...ei vieläkään...'no kun tää sininen on aina vähän hankala, tuus kattoon tätä konetta täältä vois lisätä tätä tai tätä'...sanoin 'että lisää ihan vähän tota'...kansi (joka oli jo siinä kunnossa ettei sitä enää voinut laittaa sekoituskoneeseen) avattiin taas ja sain täydellisen harmaansinisen maalin! Mutta vain sen yhden purkin, sekoitussuhteista ei ollut enää mitään muistia. Tulipas pitkä juttu.
Mahtava kamerakokoelma.
Rva Reipas, kiitos, tuossa on kokoelman kolme vanhinta kameraa. Täytyypäs kuvata loputkin joskus.
Ihan ok. tuokin vihreä on, mutta joskus ei vain pääse irti omasta mielikuvastaan, millainen väri olisi pitänyt olla.
Johki, noin siis saa täydellisen harmaansinisen maalin! Mutta ei ehkä tosiaan toista samanlaista purkkia...
Vanhoja kameroita on vaan jotenkin kertynyt mulle: sukulaisilta, tutuilta, kirppiksiltä.
Hauska! :D Nauratti tuo naismyyjän paikalle kutsu! Ihanaa väri-iloittelua sulla täällä, oi että! ja nuo herkkukankaat tuolla alla, olen vähän omenanvihreä kateudesta :)
Satu, miesmyyjän ilme oli hauska: kuin olisin ollut ulkoavaruuden olento selittämässä jotain kummallista...
Nyt vaan kangaskauppaan, niin ei tarvi vihertää!
Jossakin näköjään palvelu pelaa... ;-)
Linnea, kyllä! Sain oikein kahden myyjän palvelua!
Terve!
Stressaantunut ihminen palaa leppoisaan blogiin ja on niin ilahtunut. Aivan ihania kameroita ja ihana vihreä. En pidä vihreästä, mutta kuvailemasi keväisen puhkeavan koivun silmujen, mutta vaaleampi kuin Granny Smith -omena, on ihana! Voin kuvitella miehen ilmeen. Ja ne ajatukset... Siis mitä tuo puhuu? Onko se ulkomaalainen? Puhuuko se edes suomea???
Iloista pääisiäistä!
Katri, terve terve ja mukavaa jos edes vähän rentouduit täällä kiireittesi keskellä!
Miesmyyjän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen; se oli jonkinlainen yhdistelmä epätoivoa ja epäuskoa....
Lähetä kommentti