Kävelen ekaluokkalaisen kanssa koulusta kotiin käsi kädessä.
Aurinko kuumottaa kasvoja, vaaleanpunainen ponireppu keikkuu selässä, suusta
pulppuaa puhetta, saparot heilahtelevat askelten tahdissa, valkovuokot
puristuvat pieneen nyrkkiin. Toukokuun viimeiset viikot. Epätavallisen
kiireetöntä.
Tämän kuvan haluan säilyttää.
4 kommenttia:
Ihanaa, nauttia arjen pienistä suurista asioista!
Minä myös aistin tuon kiirettömän tunnelman, ollaan jo melkein kesälomalla! (Ensimmäisellä myös täällä.)
Onneksi juuri tuollaiset arjen hetken voivat painuakin muistoihin ikuisiksi ajoiksi. Kaunis kuva.
Johki, sen kun aina osaisi! Olen yrittänyt opetella.
Rva Reipas, teilläkin ekaluokklainen loman kynnyksellä!
Kirjailijatar, jännää, miten jotkut arkiset jutut voivat palautua mieleen vuosienkin päästä mukavina muistoina. Se on kiva se!
Lähetä kommentti