Sivut

27. helmikuuta 2013

Retkiä






 
 
Retkellä omalla pihalla eli nuotiolettuja perheen kanssa.  Uudisraivaajahengessä ensin lapioitiin polku grillille. Lumihankien keskellä kahvi maistui paremmalta. Tai sitten syynä on ne letut ja reipas savun tuoksu vaatteissa. Muistan iloita tästä pitkään.
 
Kylpylässä ja Tampereen Vapriikissakin käytiin lomailumielellä. Vapriikissa on kaikille kaikkea: historiaa, lätkää, vanhoja leluja, muumioita ja keksintöjä.
 
Yksi päivä juhlittiin esikoista, ja toisena päivänä yritin hoitaa kännykkä- ja autoasioita. Onneksi olen lomalla. Muuten en ehtisi. Olen virka-aikaan virassa.
 
Törmäsin kahteen uuteen sanaan: somepaasto ja helmiähky. Suomen kieli on sitten venkaa!
 

4 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Juuri tänään kaupan kassalla sanoin miehelle, että arvaa mitäs mun tekee mieli kun katselen noita kulutusmaitopurkkeja?...Lättyjä!!

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen kerran käynyt Vapriikissa, siellä taidemuseon puolella. Muut museot jäi katsastamatta. Tosi piristäviä tuollaiset retket.

Ja hauskat uudissanat olet bongannut. Mä ymmärrän hyvin tuon somepaaston, olen joskus viettänyt sellaista pari viikkoa. Helmiähkyä en ole potenut, kun en nauti helmiä :)

Heikku kirjoitti...

Someähkyn minäkin ymmärsin, mutta helmiähky jäi auki. Niin mikä? Aivopähkinä päiväksi. :)
Kyllä kaikki maistuu paremmalta ulkona, tulen ääressä ja pikkaraisen savua silmissä. Ja kun ne letut on muutenkin niin hyviä! Pitäisikö tänään käristellä muutamat, kylläkin ihan sisätiloissa.. Jään pohtimaan sitä ja helmiähkyä täksi päiväksi. :)

Tie on kevyt kirjoitti...

Tillariina, meillä on aika usein pannari- ja lettupäiviä!

Kirjailijatar, Vapriiikki on kiva paikka; siellä saa kulumaan koko päivän. Helmiähky taitaa vaivata vain koruntekijöitä!

Heikku, retkieväät on aina maistuvampia, se on totta.
Helmiähky-sanan bongasin lehdestä, jossa esiteltiin uutta askartelukaupaa ja sen koruosastoa. Tunnistin heti itseni: minullekin voisi tulla helmiähky runsaiden korutarvikkeiden äärellä!