Mökeillä ja uimarannoilla muistellaan, onko järvivesi ollut koskaan näin lämmintä. Kaikki seisovat vuorotellen käsillä vedessä. Annetaan tyylipisteitä. Muistellaan kuumimmat ja kylmimmät kesät. Olen vähäksi aikaa unohtanut, miltä tuntuu paleleminen. Ihanaa.
Lähimatkailu jatkuu Asikkalassa, Kalkkisten Pihamaan viinitilalle ja Vääksyn pikkuputiikkeihin. Meitä tarkkailevat sammakot ja inkkari. On myös naistenmökkijuhlat. Kuulemme, että lähellä on tehty karhuhavaintoja. Taisivat mesikämmenet kaikota naisten ilonpitoa, kun edes rapinaa metsästä ei kuulunut. On myös hikiset ja aika tylsät asuntomessut, esteratsastuskisat Hennalan kasarmilla, pojan futisturnauksia ja tyttöhysteriaa Robinin keikalla.
3 kommenttia:
Hienot kuvat!! Totta, palelemista ei kaipaa :) Perjantiyönä Turussa kun kävelimme konsertista autolle, silloin palelin, mutta vain hetken, sitten se jo muuttui sopivaksi raikkaudeksi.
Nuo Pihamaan viinit ovat muuten tosi hyviä, eikös vaan? Muistan ainakin yhden valkoviinin.
Ihana tuo uintikuva!
Satu, kiitos! En yhtään tykkää talvesta, joten mikään ilma Suomessa ei ole minulle liian kuuma, jos vain pääsee järveen pulahtamaan.
Kirjailijatar, mansikkaviini ei ihan ollut mun makuun, mutta pitääpä valuita ensi kerralla valkkari! Pihamaan limpsat oli ihania, maistoimme mustikkaa ja vadelmaa.
Lähetä kommentti