Sivut

12. joulukuuta 2014

Jotain ikuisesti, sinusta pitää saan







Lähikirjastolla jouluaskartelupajassa saimme leikellä vanhoja kirppiskirjoja ja kirjaston poistokirjoja. Oli romaaneja, raittiustekstejä, virsikirjoja ja nuotteja.

Yritin vimmaisesti pelastaa  kirppiskirjojen omistuskirjoituksia. Tämä sykäytti:
Jotain ikuisesti, sinusta
 pitää saan ---
                    17 / VI -46
                               N. E.

Vanhat kirjat vievät tarinoineen ja omistuskirjoituksineen uusiin tarinoihin: Kuka tämän kirjoitti ja kenelle? Miten he tunsivat toisensa? Mitä oli tapahtunut? Miten sota oli koskettanut kirjan saajaa ja antajaa?

4 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Voi mikä löytö kirjan välissä! Ihana.

Minulla meni korttien teko sen verran tipalle lähettämisen kanssa, että kuvaamaan en kerennyt. Kierrätysmateriaaleja ja materiaaleja kaapista. Teippi oli ainut mitä ostin tänä vuonna, kiitos kattavien varastojen. :D

Rauhallista Joulua!

Tie on kevyt kirjoitti...

Katri, samoin sinne rauhallista joulua.

Suurin osa joulukorteista oli omasta valokuvasta; näitä kun syntyi vain muutama ja joka vuosi lähetetään nelisenkymmentä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Onpa tosiaan koskettava tuo omistuskirjoitus. Hieno. Ja herättää paljon kysymyksiä.

Sinä ehdit taas askarrella joulua. Yksi kaunis kortti tuli tännekin - kiitos. Minä en askarrelut mitään, mutta onneksi se joulu tuli kuitenkin.

Ihanaa uutta vuotta!

Tie on kevyt kirjoitti...

Kirjailijatar, musteella kirjoitetut omistuskirjoitukset kellastuneilla eulehdillä oli kyllä pajan parasta antia!

Samoin teille mukavaa vuotta 2015!