Lähikirjastolla jouluaskartelupajassa saimme leikellä vanhoja kirppiskirjoja ja kirjaston poistokirjoja. Oli romaaneja, raittiustekstejä, virsikirjoja ja nuotteja.
Yritin vimmaisesti pelastaa kirppiskirjojen omistuskirjoituksia. Tämä sykäytti:
Jotain ikuisesti, sinusta
pitää saan ---
pitää saan ---
17 / VI -46
N. E.
Vanhat kirjat vievät tarinoineen ja omistuskirjoituksineen uusiin tarinoihin: Kuka tämän kirjoitti ja kenelle? Miten he tunsivat toisensa? Mitä oli tapahtunut? Miten sota oli koskettanut kirjan saajaa ja antajaa?
4 kommenttia:
Voi mikä löytö kirjan välissä! Ihana.
Minulla meni korttien teko sen verran tipalle lähettämisen kanssa, että kuvaamaan en kerennyt. Kierrätysmateriaaleja ja materiaaleja kaapista. Teippi oli ainut mitä ostin tänä vuonna, kiitos kattavien varastojen. :D
Rauhallista Joulua!
Katri, samoin sinne rauhallista joulua.
Suurin osa joulukorteista oli omasta valokuvasta; näitä kun syntyi vain muutama ja joka vuosi lähetetään nelisenkymmentä.
Onpa tosiaan koskettava tuo omistuskirjoitus. Hieno. Ja herättää paljon kysymyksiä.
Sinä ehdit taas askarrella joulua. Yksi kaunis kortti tuli tännekin - kiitos. Minä en askarrelut mitään, mutta onneksi se joulu tuli kuitenkin.
Ihanaa uutta vuotta!
Kirjailijatar, musteella kirjoitetut omistuskirjoitukset kellastuneilla eulehdillä oli kyllä pajan parasta antia!
Samoin teille mukavaa vuotta 2015!
Lähetä kommentti