Sivut

17. syyskuuta 2011




Minulla oli yhden illan suhde emalointitöihin. Korukurssilla oli kymmenen naista, toisilleen vierasta. Aluksi kuunneltiin ohjaajaa hiljaa ja keskittyneesti ja vähän vilkuiltiin ujosti vieruskaveria. Kun emalointi pääsi alkuun, puhuttiin kuin vanhat tutut. Käytitkö tuohon koruun sitä ruohonvihreää väriä? Miten kuviointi onnistui? Kenellä on kukkasabluuna? Ai, keltaisesta tulikin melkein ruskea, hienohan siitä kuitenkin tuli. Onpas upeat värit tuossa sinun korussa!
Näpertelyhörhöys yhdistää.

4 kommenttia:

Anu.R kirjoitti...

Hienoja! Emalointi kuulostaa jännältä puuhalta. Voisiko siellä kurssilla emaloida astioita?

Tie on kevyt kirjoitti...

Emalointi oli kyllä jännää siinäkin mielessä, ettei oikein koskaan tiennyt lopputulosta etukäteen. Värit ja kuviointi muuttuivat uunissa. Tuolla kurssilla ei olisi voinut emaloida astioita, koska uuni oli pieni ja tarkoitettu koruille. Nykyään myydään kotikäyttöönkin emalointijauheita, jotka toimivat alle 200 asteessa.

etta kirjoitti...

nämä on aivan upeita! varsinkin lehtikoru!

Tie on kevyt kirjoitti...

Etta, Kiitos!!