Sivut

28. syyskuuta 2011





Huomasin tänään käväistessäni kaupungilla, että

- en osaa vieläkään kunnolla taskuunperuutusta

- sellaista käsilaukkua ei ole keksitykään, joka ei hukkaisi kaikkia tavaroita - tai ehkä tavaroita on laukussani yksinkertaisesti vain liikaa

- Marimekon kankaiden hinta on noussut 23 eurosta 30 euroon sitten viime ostosten

- en omista kaulavoidetta; kasvo-, vartalo- ja decolté-voiteista olen kyllä kuullut, mutta että pitäisi vielä olla oma rasva kaulalle

- kirjaston työntekijät (saako heitä sanoa kirjastotädeiksi ja -sediksi?) ovat ihan huippuja; kirjan kannen kuvailun ja hatarien nimimuisteluiden perusteella oikea kirja löytyi

- vanhan ja tunnelmallisen antikvariaatin tilalle oli tullut Kauneusklinikka Tiina Jylhä

5 kommenttia:

Peppi kirjoitti...

tänne tarvittais myös sellainen käsilaukku, joka ei hukkaa tavaroita. tuntuu joskus pohjattomalle kaivolle koko laukku. kaikkea muuta paitsi rahaa.

Katri kirjoitti...

Hei!

Kiitos kommnetistasi.

Mulla on ollut ajokortti kauan... Siitä on liian kauan kun sen ajoin (tarkemmin en halua tässä iässä määritellä), mutta edelleenkään en osaa pysäköidä taskuun. Viimeiset viisi vuotta olen lakannut edes yrittämästä. Musta alkaa uhkaavasti tulla sellainan täti-ihminen jolle ennen naureskelin.

Kankaiden hinnat on tosiaan noussut. Smaoin vaatteiden. EI kivaa. :(

Tie on kevyt kirjoitti...

Peppi, saan aina ajoittain laukunraivauskohtauksia, jolloin tyhjennän ja järjestelen sisällön, mutta ei tunnu auttavan pidemmän päälle.

Katri, olen käynyt blogissasi ihailemassa tekemiäsi koruja!
Aika ajoin kokeilen taskuunperuutusta, mutta sehän siinä just on, kun pitäisi harjotella useammin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Oioi, minäkään en osaa taskuparkkia. Se on ihan kamalaa, mutta en viitsi enää edes kokeilla. Kolhisin kuitenkin toisen auton. Ja käsilaukuissa sama juttu kuin sinulla, tavarat katoaa, vaikka olisi kuinka hyvä järjestys olevinaan. Rasvahommassakin sama. Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa tuon silmäryppyvoiteen käytön, muttei se onnistu. Muutaman kerran muistan lätkiä sitä voidetta, sitten se taas unohtuu. Iloista sunnuntaita sinne!

Tie on kevyt kirjoitti...

Kirjailijatar, mehän ollaan melkein samikset, hih!