Sivut

11. syyskuuta 2011





Tänään kävelin mummolan maisemissa. Ihan hiljakseen ja hyvässä seurassa, niin kuin sunnuntaikävelyllä kuuluukin. Siellä minua ennen isovanhempani kulkivat, kääntyivät samoista risteyksistä.

Valkotukkainen mies, tummansininen puku päällään, nousi kepeästi pyörän selkään, vilkaisi taakseen ja lähti ajamaan. Prisman muovipussi ohjaustangossa. Mihin lie matkalla?

4 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Kaunista, palanen menneisyyttä kivitalojen keskellä. Taitaa olla niin monessa kaupungissa. Onneksi Turussa on paljon vanhaakin jäljellä, vaikka täälläkin on kovalla vimmalla revitty kaikkea vanhaa pois.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania etenkin nuo kaksi viimeistä kuvaa! Hyvä tunnelma!

Anonyymi kirjoitti...

Oi, kauniit laitakaupungin kadut.
Sunnuntaikävely tuolla kuullostaa hyvälle.

Iloista uutta viikkoa!

Tie on kevyt kirjoitti...

Kirjailijatar, täältähän ei paljon vanhaa löydy... Onneksi pieniä palasia kuitenkin.

Sara, kiitos! Valo ja taivaan tummansininen väri olivat hienoja.

Ryppymekko, kaunis sää oli houkutellut muitakin sunnuntaikävelijöitä ja -pyöräilijöitä. Kaunista oli!