Haluan yksinkertaisen elämän.
Sellaisen jossa olisikahdenlaisia vaatteita: arkipukuja ja pyhäpukuja
kahdenlaisia hammasharjoja: pehmeitä ja kovia
kahdenlaisia jogurtteja: mansikanmakuisia ja maustamattomia
kahdenlaisia mausteita: suolaa ja pippuria
kahdenlaisia kirjoja: hauskoja ja vakavia
kahdenlaisia saippuoita: Linnaa ja Luxia
kahdenlaista musiikkia: rakkauslauluja ja itkuvirsiä
kahdenlaisia ajatuksia: hyviä ja pahoja
Haluan yksinkertaisen elämän.
Ennen oli selkeämpää. Ei tarvinnut haluta koko ajan jotain, kun ei ollut mitä haluta. Ei tarvinnut ottaa omaa aikaa, mennä hiljaisuuden retriittiin, meditaatiotunnille tai kuntonyrkkeilemään. Riitti kun neuloi lämmintä talveksi, parsi villasukkaa, kantoi pyykinpesuveden järvestä, hakkasi polttopuut, keitti perunat ja teki ruskean kastikkeen.
Tiedän. Nostalgisoin menyyttä aikaa.
5 kommenttia:
Minäkin halusin aina opiskeluaikoina yksinkertaisempaa elämää ja kaihosin menneisyyteen. Nyt elämäni kulkee niin yksinkertaisia ratoja tässä kotona lapsia hoidellessa että mikä tahansa vaihtelu ja virkistys on plussaa.
Minä haluaisin yksinkertaistaa vaatekaapit. Ja muutenkin meillä on liikaa tavaraa, vähempi riittäisi mainiosti.
rva Reipas, kaikissa asioissa ja elämänvaiheissa on puolensa ja puolensa!
Leena, juuri tavaramäärä minuakin ahdistaa. Ja silti ostin tänään lisää lankoja, kun vaatehuone pursuilee laatikoittain lankakeriä...!
Minäkin olen kamala nostalgikko, aika nostalgisoimassa. Mutta totta, valinnat ovat tulleet paljon vaikeammiksi, kun on niin paljon mistä valita ja mitä haluta.
Kirjailijatar, kuten huomaat, mulla on tää jogurttipäähänpinttymä... Ehkä olen käynyt vaan liian väsyneensä liian isoissa kaupoissa ja valokoiminen on käynyt ylivoimaiseksi!
Lähetä kommentti