Sivut

22. lokakuuta 2011





Näin tänään kävelylenkillä kaikenlaista.

Mies syyti lehtipuhaltimella oman pihansa lehdet naapurin pihan puolelle. Vastapäisen talon roskalaatikoiden taakse muodostui iso röykkiö kuivuneita lehtiä. Olisipa kätevää kun voisi puhaltaa ikävät asiat muiden hoidettavaksi. Vaikka eivät syksyn lehdet ole minulle mikään ikävä asia.
Asuinalueemme perukoilla, pienellä hiekkatiellä, tuli vastaan bussi, jonka valokyltissä luki Tukholma. Olisinkohan päässyt kyytiin, jos olisin näyttänyt merkkiä pysäkillä?
Pieni poika kuljetti varovasti punaisessa muovilapiossa kuollutta lintua. Käveli kuin hautajaissaattueessa, mikä se oikeastaan olikin. Yhden miehen hautajaissaattue.


Ja olisittepa nähneet sen äidin ilmeen! Sen, jonka lapsen lehtipuhallinmies herätti päiväunilta vaunuista nukkumasta.


7 kommenttia:

Peppi kirjoitti...

Sie olet kävellyt silmät auki :) Itse keksin ja kehittelen joskus aina ihmisten taustoja, koteja tms. jotka lenkkiteillä vastaan tulevat - aikani kuluksi...
Kauniit kuvat olet syksyn lehdistä ottanut!

leena kirjoitti...

Uuh, lehtipuhaltimet ovat ihan kauheita melusaastuttajia.

Tie on kevyt kirjoitti...

Peppi, kiitos, syksyn värit on kuvauksellisia ja tuona päivänä aurinkokin näyttäytyi. Minä kehittelen ihmisille tarinoita esim. jonottaessa tai odottaessa johonkin; kestää tylsyyttä vähän paremmin!

Leena, en ymmärrä koko vekotinta. Kamala meteli ja lehdet vain siirtyvät paikasta toiseen.

Nina kirjoitti...

Huh joo nuo lehtipuhaltimet.. Maassa lojuvat lehdet ovat kauniita, mutta petollisen liukkaita.

Kirjailijatar kirjoitti...

Upeita havaintoja. Mä inhoan kanssa noita puhaltimia, maailman turhin keksintö...sanoo nainen, joka inhosi myös haravointia. Tai ei, haravointi on mukavaa sopivassa mittakaavassa.

Sun olisi pitänyt hypätä bussin kyytiin ja mennä Tukholmaan. Ensi kerralla kyllä teet sen :)

Tie on kevyt kirjoitti...

Varista, liukkaita olivat, varsinkin jos maata peitti lehtimatto, mutta aika kauniita.

Kirjailijatar, luulin ensin lukeneeni väärin, mutta kyllä täältä olisi Tukholmaan päässyt! Kun tarkemmin ajattelee, maailma on pullollaan turhuuksia. Eikös joka vuosi Suomen Luonnonsuojeluliitto valitse Vuoden turhakkeen? Muistaakseni lehtipuhallin on ollut joskus listoilla.

Kirjailijatar kirjoitti...

Ei mikään ihme, se on tuon arvonimen ansainnut :)