Sivut

16. lokakuuta 2011





Kaupunkiauringonlasku on kaunis.
Mikä auringolaskukuvista on tehnyt kliseisiä? Kuunsilta ja ilmelät värit? Vai jonkinlainen epäluonnollisuus?

5 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Ihania syksytunnelmia oot saanut tallennettua kuviin. Näitä kun katsoo, niin syksystä voisi jopa tykätä. Taidan olla vaan liian väsynyt ihaillakseni syksyn kauniita piirteitä.

Itse voisin mennä nyt nukkumaan ja helmikuussa, kun ekat auringonsäteet heijastuu hangella, voisin herätä. Pakkanen ja kylmä ei haittaa, mutta tää pimeys... Loka-marraskuu on kaikista pahimmat. Joulu sentään hieman katkaisee tätä synkkyyttä.

Tie on kevyt kirjoitti...

Tiivistit syksyajatukseni; minäkään en kestä pimeyttä enkä kyllä kylmääkään. Voisin nousta talviunilta maalis-huhtikuussa...

Kirjailijatar kirjoitti...

En vaan tiedä...hyvä kysymys. Onhan ne usein oikeasti tosi hienoja. Kaupungissa ja maalla. Tänään oli koko päivän vaan ihan harmaata ja pimeää, ei tainnut aurinko nousta ollenkaan.

Anu.R kirjoitti...

Mietin juuri vähän saman tapaisia, kun sain kaupungin valoista samanlaisen luontoelämyksen kuin nyt vaikka auringonlaskusta. Kaupunkiluontoelämys.

Tie on kevyt kirjoitti...

Kirjailijatar, olisiko psotikortit syypäitä?! Niissä usein auringonlasku on jotenkin imelää (varsinkin jos etualalla on silhuettina toisiinsa nojautuva pari...).

rva Reipas, tuo on hyvä sana tuo kaupunkiluontoelämys. Jännät kuvat blogissasi, juuri ne näyteikkunakuvat, kävin kurkkaamassa.