Sivut

29. lokakuuta 2011

Kaksin käsin



Koreja ontelokuteesta


Maskotit amigurumikirjan ohjeella



Numerokyltti mosaiikkitekniikalla



Kasseja valokuvapainatuksella



Käsillä tekeminen on sitten rentouttavaa. Iloa ja tyydytystä tuo lopputuloksen näkeminen ja valmiin työn hypelöinti.

Kun virkkasin koreja ontelokuteesta, mies kysyi: "Miksi sä kudot kengännauhaa?"

5 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Miehet, ne ei vaan ymmärrä. :D

Nättejä käsitöitä. Käsillätekeminen on parasta terapiaa. Kori on kyllä niin hieno ja numerokylttikin. Kasseista erityisesti ruskea miellytti silmää. Tuota tekniikkaa en olekaan kokeillut, mutta olisi kyllä kokeilemisen arvoista, jos noin nättejä saa aikaan.

Anu.R kirjoitti...

Haa, sinullakin villainen viikonloppu! Minä en tosin saa langasta itse mitään aikaiseksi, mutta miten ihanaa kietoutua lämpimään ja viettää syksyä! Hienoja töitä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Teilläkin amigurumi? Meillä ei vielä, mutta sellainen on työn alla, ei tosin minulla, kuten arvata saattaa :)

Hienoja nuo ontelokorit. Minä ostin viime viikonloppuna Tampereelta korin, joka on tehty vanhasta autonrenkaasta. Muttei se noin hieno ole.

Nonna kirjoitti...

Kaikenlaista kaunista olet tehnyt! Voin kyllä kuvitella sitä hyvän olon tunnetta, mikä noita tehdessä on virrannut! Minä olen ihan koukussa siihen tunteeseen!

Muutenkin sinulla on kiva blogi. Palaan kyllä uudelleen!

Tie on kevyt kirjoitti...

Katri, kiitos! Parasta terapiaa ainakin minulle on käsillä näprääminen. Kassit syntyivät paikallisen käsityökeskuksen järjestämällä kurssilla. Valokuva kopioitiin siirtopaperille ja silitettiin kankaalle leivinpaperin läpi. Helppoa! Siirtopaperia on vaan vaikea löytää mistään askartelukaupoista, jos haluaisi kotona kokeilla.

Rva Reipas, syksyssä onkin parasta viltit ja villavaatteet! Kurkkasin blogiisi - kivat neuleet teillä kuvvassa päällä.

Kirjailijatar, Amigurumikirjasta pitäisi kuulemma tehdä seuraavaksi laama... Taidan opettaa tyttären itse virkkaamaan! Hei, mäkin olen ostanut Tampereelta, Tallipihalta, autonrenkaasta tehdyn pienen korin, jota pidän kukkaruukun suojuksena!

Nonna, kiitos ja tervetuloa uudelleen visiitille! Taidan olla minäkin koukussa tuohon fiilikseen... ainakin olen ärtyisä, jos en vähään aikaan ehdi tehdä mitään käsillä.